Historia

Kankaisten kartano on yksi harvoista aatelin rakennuttamista keskiaikaisista kartanoista. Se on yksi maamme vanhimpia kivirakennuksia, joka on ollut asuttuna keskiajalta nykypäiviin saakka. Kartano sijaitsee Maskunjoen laakson viljelyseudulla, rautakautisen ja keskiaikaisen asutuksen keskeisellä alueella. Kartanolinnan vanhimmat osat ovat ilmeisimmin peräisin 1400-luvulta.

Päärakennuksen lisäksi kartanon pihapiirissä on useita muita rakennuksia. Päärakennuksen edessä on kaksi siipirakennusta 1800-luvun loppupuolelta. Lisäksi kartanon alueella on useita talousrakennuksia, kuten entinen karjarakennus ja navetta 1800-luvulta. Maskunjoen varrella sijaitsee ”Prännäri”, joka on pieni kivirakennus mahdollisesti 1700-luvulta. Ydinpihan ulkopuolella on useita rakennuksia, mm. kartanon oma meijeri, työväen asunnot, kasvihuone, talli ja useita huoltorakennuksia.

Kankaisten kartanon yhteydessä voidaan puhua kolmesta eri suvusta: Horn 1400–1600-luvulla, Fredensköld 1700-luvulla ja Aminoff 1800-luvulta 1900-luvuun loppuun saakka.

Ensimmäinen säilynyt asiakirjamaininta Kankaisista tehtiin vuonna 1346, jolloin kylässä oli ainakin kaksi taloa. Turun linnanvouti Klaus Lydekenpoika Diekn omisti 1400-luvulla Kankaisten kartanon ja kartanon kellari on todennäköisesti tältä ajalta. Kartanoa on kautta historian luultavasti käytetty puolustuslinnoituksena, mutta myös edustustilana ja tietysti asumistarkoituksessa. Kolmikerroksinen, rapattu linna on muodoltaan lähes kuutiomainen ja sitä kattaa savupiippuun päättyvä, jyrkähkö telttakatto. Pohjaratkaisu on ruotsalaisten esikuvien mukaan neliömäinen. Linna korjattiin 1750-luvulla, jolloin mm. kolmas kerros purettiin ja julkisivu sai symmetrisen ulkonäkönsä. Kolmas kerros jälleenrakennettiin vuonna 1935 silloisen omistajan Claes Fredrik Aminoffin toimeksiannosta.

Kankaisten kartano siirtyi Hornin suvun omistukseen 1400-luvun puolivälissä avioliiton kautta, kun Henrik Olofsson Horn meni naimisiin Claus Lydiksson Dieknin tyttären Cecilian kanssa. Horn ei itse muuttanut kartanoon, vaan ensimmäinen herra Kankaisten kartanolla oli hänen pojanpoikansa, Henrik Klaunpoika Horn, joka muutti tänne 1540-luvulla vaimonsa kanssa. Asuinrakennuksen harmaakivilinnan paksuine muureineen ja pienine ikkuna-aukkoineen on luultavasti rakentanut Henrik Klaunpoika Horn 1500-luvun puolivälissä. Henrik Klaunpoika Horn oli erittäin vaikutusvaltainen mies ja menestyvä sotaherra. Lisäksi hän oli herttua Juhanan neuvonantaja ja myöhemmin hänet nimitettiin Viron käskynhaltijaksi.

Horn oli kuninkaan suosiossa ja Kustaa Vaasa itse vierailikin kartanossa juhannuksena 1556. Kustaa Vaasa oleskeli Suuren Venäjän sodan (1555–1557) aikana lähes vuoden Suomessa ja hän vietti suurimman osan ajastaan Turussa. Kustaa Vaasan vierailu ei kuitenkaan ole ainoa kerta, jolloin kuninkaalliset ovat viettäneet iltaa Kankaisten kartanossa. Henrik Kaarlenpoika Hornin poika (Kaarle Henrikinpoika Horn) ja pojanpoika (Evert) seurasivat isänsä jalanjälkiä ja molemmat olivat menestyviä sotamiehiä. Kun pojanpoika Evert Horn kaatui sodassa 1615, kuningas Kustaa II Adolf II osallistui hautajaisiin.

Ison reduktion aikana 1600-luvun loppupuolella aateliston valta-asema heikkeni, kun kuningas peruutti kaikki lahjoitukset, osto- ja panttitilat. Kankaisten kartanon maat pilkottiin 1680-luvulla ja ainoastaan murto-osa jäi Hornin omistukseen. Viimeinen Horn-suvun perijä Kankaisten kartanolla oli Evert Gustavsson Horn, joka oli jo muutamaa vuotta ennen reduktioa muuttanut Ruotsiin, kuten moni muukin aatelisherra. Kankainen kärsi suuria vahinkoja isovihan hävityksissä 1700-luvun alkupuolella ja seisoi tyhjillään vuosikausia, jolloin kivilinna pääsi rappioitumaan. Varhaisia historiallisia lähteitä Kankaisten kartanosta on vähän.

Kun professori Nils Hasselbomin osti kivilinnan vuonna 1756, toinen kausi kartanon historiassa alkoi. Rakennusta kunnostettiin Agustin Ehrensvärdin avulla (tunnetaan Suomen linnan arkkitehtina ja hän asui 1700-luvun puolivälissä Kankaisten kartanon naapurina Saaren kartanossa). Todennäköisesti myös C.F. Schröder on ollut mukana suunnittelemassa muutostöitä. Rakennuksen kolmas kerros purettiin, pääjulkisivu ajanmukaistettiin jäsentelemällä ikkunat ja ovet symmetrisesti. Kolmas kerros pystytettiin taas Claes Aminoffin aikana 1930-luvulla. Toisessa kerroksessa interiöörit ovat 1700-luvun lopun kustavilaisessa asussa rintapaneeleineen, painomaalauksineen ja lasitettuine kaakeliuuneineen, jotka ovat peräisin Mariebergin tehtaasta Ruotsista.

Nils Hasselbomin poika (nimeltään myös Nils) aateloitiin 1700-luvulla ja hän otti nimekseen Fredensköld. Hänen pojanpoikansa, Nils Fredensköld, rakastui puutarhurin tyttäreen, Annette Edbomiin, jonka johdolla perustettiin 1800-luvun alussa kaunis ja iso puutarha yrttipuistoineen ja kasvihuoneineen joen molemmin puolin. Nykyinen puistoalue on suuruudeltaan noin 5 hehtaaria. Puistossa kasvaa erilaisia havu-, lehti- ja hedelmäpuita. Keväisin nurmikon seassa kasvaa mm. krookuksia ja idänsinililjoja.

Nils Fredensköld menehtyi traagisesti tulipalossa 1819, kun hän nukahti kirjojen ääreen sammuttamatta kynttilöitä. Tulipalossa tuhoutui suurin osa kartanon omasta arkistosta sekä muun muassa Maskun vanhimmat kirkonkirjat. Tämän jälkeen kartano siirtyi Toll-suvun omistukseen vuonna 1836. Carl Sabel Florus Toll oli naimisissa Sofi Fredensköldin kanssa. Navetta on rakennettu heidän aikanaan, vuonna 1838.

Aminoff-suvun myötä linnan kolmas vaihe alkoi vuonna 1846. Kun 1800-luvun loppupuolella Aminoffit muuttivat Kankaisiin, kartanon toimintaa ja tehokkuutta parannettiin huomattavasti. Carl Fredrik Aminoff oli koulutukseltaan agronomi ja hänen myötä maataloutta laajennettiin, rakennuksia kunnostettiin ja uutta rakennettiin (navetan laajennus, kanalan ja sikalan rakentaminen ja meijeritoiminnnan perustaminen). 1900-luvun alussa tilalla oli lehmien, kanojen ja sikojen lisäksi myös hienoja hevosia. Carl Fredrik kaatui kansalaissodassa 1918 lapsettomana ja kartano siirtyi Claes Aminoffille. Paroni Claes Aminoff uudisti kartanon maanviljelyä merkittävällä tavalla ja kartano oli silloin taloudellisesti varsin menestyvä. Paroni meni naimisiin Ebba Tolletin kanssa ja he saivat pojan, Fredrikin, joka oli Kankaisten kartanon viimeinen herra.

Kartanon maatalous erikoistui 1900-luvulla, jolloin kartanolla viljeltiin purjoa, vesimelonia, sokeriherneitä ja kukkakaalia. Erikoistunut maanviljely kuitenkin osoittautui kannattamattomaksi ja kartano myytiin huutokaupassa 1992 Åbo Akademin säätiölle .